Sitähän se steinervanhemmuus on, ikuista hattu ojossa kulkemista. Neljäsluokkalainen lähtee, jos rahat saadaan kokoon, leirikouluun Norjaan 7.luokalla. Rahankeruu on jo täydessä käynnissä. Uusia ideoita kaivataan jatkuvasti.
Ilahduin viime viikolla askartelutalkoista, jossa väsäsimme jouluisia tonttukoreja aamuyhdeksästä pitkälle iltapäivään. Luonnon materiaalien: sammalten, jäkälien, erilaisten oksien, varpujen, käpyjen, kivien ja simpukoiden kanssa oli hauska puuhastella. Tontut olivat sivuroolissa, oikeastaan hienoimmat asetelmat olivat tontuttomia. Homma oli ihmeellisen kiireetöntä ja pakotonta, en ahdistunut lainkaan. Jatkoin hommia kotona omiin tarpeisiin ja tällä viikolla on tarkoitus kokoontua uudestaan luokan hyväksi.
Mieluummin näitä kuin wc-paperin ja pesuaineiden myyntiä haluttomille sukulaisille ja työkavereille. Kaupallista menestystä emme voi taata, mutta ehkä luonnosta vieraantuneet ydinkeskustalaiset saavat kicksejä luomistamme zenbuddhalaisista tunnelmista.
Hortonomia on oman kaltaistaan runoutta. Kenties onnistunut joulutonttukori tuo iloa suuremmalle ryhmälle ihmisiä kuin angstinen goottityttöverbaliikka. (Huom. Kuvia tulossa)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti